Menu

Käytösperäinen riippuvuus: Läheisriippuvuus ja työnarkomania

Kolmantena riippuvuuskategoriana pidetään käytösperäistä riippuvuutta. Tämä mielletään usein harmittomimmaksi riippuvuuden muodoksi, mutta ehkä kuitenkin turhan helposti. Käytämme esimerkkeinä läheisriippuvuutta ja työnarkomaniaa – kumpikaan ei kuulosta kovin vakavalta, mutta molemmat ovat lopulta erittäin raskaita ja kuluttavia, niin riippuvuudesta kärsivälle, kuin tämän läheisille.

Läheisriippuvuudesta

Nämä kaksi ovat sisällöllisesti kaksi varsin erilaista riippuvuutta, mutta molemmat kuuluvat käytösperäisiin riippuvuuksiin.

Läheisriippuvainen ihminen aiheuttaa riippuvuudellaan hallaa eniten itselleen; tämä pelkää jatkuvasti hylätyksi tulemista ja pyrkii miellyttämään ja vie yrityksen jopa liian pitkälle oman hyvinvointinsa kustannuksella. Hän pelkää tekevänsä virheitä ja tuntee olevansa vastuussa toisen tunnetiloista. Riippuvainen tuntee arvottomuutta, syyllisyyttä ja häpeää, koska pitää itseään syyllisenä kaikkeen negatiiviseen.

Läheisriippuvuus on myös takertumista, joka usein tuntuu toisesta tukahduttavalta. Toisaalta, läheisriippuvuus voi ilmetä myös haluttomuutena muodostaa läheisiä ihmissuhteita, perustuen yllä mainittuihin tunnetiloihin.

Opi irti läheisriippuvuudesta

Vaikka läheisriippuvaisuutta pidetäänkin sairauden muotona, tai vähintään sairauden kaltaisena olotilana, ei siihen löydy muuta hoitoa, kuin psykologinen terapia.

Läheisriippuvuudesta voi siis oppia irti, antamalla itselleen luvan epäonnistua, olla toisinaan itsekäs ja opettelemalla hyväksymään omat tunteensa. Jos tunnet, että läheisesi tai sinä itse, olet läheisriippuvainen, kannattaa hakea tukea joko omasta tukiverkostostaan, puhua asiasta luotettavalle henkilölle tai hakeutua esimerkiksi psykologin tai psykiatrin puheille.

Läheisriippuvuuden selättämisessä on tärkeintä oppia hyväksymään itsensä ja sen faktan, ettei kaikki paha tai huono johdu itsestä. On ihan okei epäonnistua toisinaan, kukaan ei arvosta sinua vähemmän siitä syystä.

Työnarkomaniasta

Pakonomainen tarve tehdä työtä; tunne on todennäköisesti meille kaikille tuttu edes jollain tapaa. Mutta joskus se saattaa livetä liian pitkälle. Kun et enää osaa rentoutua, vaan mielessäsi pyörivät kaikki töissä odottavat asiat, et joko lähde työpaikalta ennen keskiyötä, tai tuot työt mukanasi kotiin. Vapaa-aikaa ei ole, et tunnista sellaista käsitettä. Käsitys työstä muuttuu, eikä työriippuvainen enää tunnista omaa kuormitustaan.

Työnarkomania johtuu useimmiten riittämättömyyden tunteesta työelämässä. Tätä lähdetään korvamaan ylettömällä työmäärällä. Jos hälytyskellosi eivät vielä ole soineet siinä vaiheessa, kun työ kiilaa kaiken muun edelle elämässä, olisi aika tarkistaa kyseisten kellojen patterit.

Työnarkomaani sivuuttaa perheensä ja ystävänsä töittensä vuoksi, elämä on pelkkää työtä.

Työnarkomanian seuraukset ja siitä parantuminen

Itsestäänselvänä vaarana tässä on tietenkin työuupumus, eli burn out. Sillä saattaa kuitenkin olla myös kauaskantoisemmat seuraamukset, jotka ovat sairaslomalla paranneltavaa työuupumusta vakavammat.

Fyysiset oireet alkavat univajeella ja unettomuudella, joka johtaa stressiin ja stressi suoraan elimellisiin sairauksiin; sydän- ja verisuonitauteihin. Pahimmassa tapauksessa kierre vie hautaan asti. Yleensä työnarkomaanin terveys joko pettää ennen tätä, tai sitten stoppi tulee perheen tai työnantajan puolelta.

Kun stoppi vihdoin tulee, on tärkeintä hakeutua hoitoon. Oikea osoite löytyy työterveydenhuollosta, missä riippuvaiselle kehitetään sopiva terapiamuoto ja tämän jälkeen hänet voidaan totuttaa jälleen normaaliin työelämään muun muassa keventämällä työtaakkaa ja määrittelemällä tarkasti työnkuva ja vastuualueet. Paluu normaaliin on siis täysin mahdollista.

Käytösperäisestä riippuvuudestakin voi parantua

Tällaisten riippuvuuksien huomaaminen saattaa toisinaan ole todella hankalaa ja ympärillä olevat ihmiset saattavat tulkita riippuvuuden väärin; luulla työnarkomaania esimerkiksi narsistiksi, vaikka kyseessä on kaksi hyvin erilaista asiaa.

Käytösperäisten riippuvuuksien selättäminen vaatii paljon työtä psykologien kanssa. Tehtävä ei ole koskaan helppo, oli sitten kyseessä läheisriippuvuus, työnarkomania tai vaikka syöminen. Lääkkeet eivät pysty ratkaisemaan ajatusmallejamme ja välillä ne muokkautuvat vääristyneiksi. Tällöin läheisten tuki ja ammattilaisen apu on tarpeen.