Menu

Voivatko nettipelit auttaa ylläpitämään mielenterveyttä?

Peliala on kokenut valtaisan muodonmuutoksen viimeisen 15 vuoden aikana. Kaukana eivät ole ne ajat, jolloin näyttöpäätteiden ja konsolipelien ääressä istuvia nuoria pidettiin yhteiskunnan hylkiöinä – nörtteinä, joilla ei ollut “oikeaa elämää”. Pelaaminen oli merkki siitä, että elämästä puuttui jotain oikeaa ja konkreettista.

Tämän tosiseikan valossa onkin melkein jopa ironista katsella nykyään miljoonayleisöjä saavia esports-tapahtumia ympäri maailmaa. Maailman parhaat pelaajat ovat huippu-urheilijoita ja idoleita siinä, missä jääkiekkoilijat, formulakuskit ja jalkapalloilijatkin. Samoin myös vapaa-ajan pelaamisen imago on kasvanut kohisten, oli kyse sitten satunnaisesta konsolilätkän pelaajasta tai nettikasinoharrastajasta, jota Fortune Legends bonus auttaa saamaan parempia tuloksia.

Eikä pelkkä pelaamisen imago ole kokenut kasvojenkohotusta, vaan myös se, kuinka lääketieteen ja sosiaalialan ammattilaiset suhtautuvat pelaamiseen. Vastoin vanhoja varoituksia ja ohjeistuksia, pelaamisen on todettu jopa yleisesti parantavan ihmisen keskittymis-, koordinaatio-, päätöksenteko- ja reagointikykyä. Nopeatempoiset konsolipelit kuormittavat aivoja ja se on tosiasia, mutta tämän päivän tutkimusten perusteella voidaan todeta, että tuo kuormitus on pääasiassa hyväksi ihmisen mielenterveydelle.

Pelaaja on harvoin yksinäinen

Jos jatketaan pelaamisen nykykulttuurin vertaamista vuosien takaiseen suhtautumiseen, ehkä suurin eroavaisuus löytyy juuri pelaajan arkkityypistä. Tai tarkemmin sanottuna, pelaajan arkkityypistä, jollaisena sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat sen itse luonnehtivat. Tyypillinen peliharrastaja oli, karrikoidusti ilmaistuna, enemmän tai vähemmän sosiaalinen hylkiö, jonka ystävyyssuhteet oli laskettavissa yhden käden sormilla.

Peliyhteisöissä on vallinnut sen varhaishistoriasta alkaen tiivis yhteishenki, joka ei välttämättä ulkopuolisille näyttäydy niin vilkkaana kuin mitä se todellisuudessa on. Nykypäivän online-kulttuurin aikaan pelaamisen sosiaalinen ulottuvuus on olennainen, ja näkyvä, osa pelejä, mutta jo ennen nettiriippuvaisten MMORPG- ja FPS-pelien kulta-aikaa peliharrastajat kävivät vilkasta keskustelua eri nettialustoilla – ja usein paljon muistakin aiheista kuin pelkistä peleistä. 

Pelaajien keskustelut ovat siirtyneet foorumeilta pelien sisäisiin team speak -chatteihin ja sosiaaliseen mediaan, mutta vaikka käytettävät viestintämediat ovat muuttuneet, yksi olennainen asia on pysynyt ennallaan: pelaaja ei ole koskaan yksin, vaikka hän istuisikin koneensa ääressä ilman fyysistä pelikaveria.

Monimuotoinen peliharrastus

Pelaaminen on toki monimuotoistunut hurjasti viime aikoina. Tietokoneiden ja konsoleiden lisäksi on olemassa runsaasti erilaisia kannettavia handheld-laitteita, älypuhelimia ja selainpohjaisia palveluita, joiden avulla pelaaminen on mahdollista käytännössä koska vain, missä vain. Siksi varsinaista “gamer”-ihmistyyppiä ei ole enää samalla tavalla tunnistettavissa kuin vielä kymmenen vuotta sitten oli; pelaaminen on tullut osaksi ihmisten arkea, eikä sen korvikkeeksi tai täytteeksi. 

Nykyään pelaajaksi itseään voi kutsua niin ammatikseen CS:GO:ta pelaava nuori, Candy Crushia tuntikaupalla päivittäin tahkoava perheenäiti kuin nettikasinoammattilainenkin. Kun pelaamiselle ei ole enää käytännössä minkäänlaisia teknisiä rajoitteita, koko peliharrastaminen on paljon helpommin lähestyttävissä ulkopuolisen toimesta. Vaikka pelaajat ovatkin sen itse jo vuosia tienneet, ei räiskintä- tai sotapelien pelaaminen ole mielenterveydelle haitallista, vaan päinvastoin. Nyt sen pääsevät myös peliskenen ulkopuolisetkin ihmiset itse toteamaan, myös kliinisten tutkimusten muodossa.

Pelaamisen lukuisat hyödyt

Tänäkin päivänä pelaamista kritisoivat käyttävät usein argumenttinaan sitä, että jokainen konsoli- tai tietokonepelin parissa vietetty tunti on pois liikunnasta. Teoriassa väite pitää paikkaansa, mutta yhtä lailla voidaan väittää totena myös, että jokainen minuutti hereillä on poissa yöunista. Pelaamisen julkinen demonisointi “liikunnan tappajana” on onneksi vähenemään päin nykyään, mutta tähän syvään juurtuneeseen asenteeseen törmää yhä ajoittain.

Pelaaminen ei ole suinkaan maailman ensimmäinen istumaharrastus – muun muassa postimerkkien keräily, säveltäminen, lukeminen ja piirtäminen ovat ennättäneet edelle – mutta se on taatusti yksi stimuloivimmista ja kehittävimmistä ajanviettotavoista, joissa fyysinen toiminta jää minimiin. Kun tarkastellaan, mitä pelaajan aivoissa tapahtuu pelaamisen aikana, voidaan havaita, että käytännössä kaikki aivon osat aktivoituvat. 

Pelityypeissä ja peleissä on tietysti suuresti eroja, kun mietitään niiden aktivoimiskynnystä ihmisen aivoissa, mutta valtaosassa nettipeleistä menestyminen riippuu muutamasta avaintekijästä: tilan hahmottamisesta, reaktiokyvyistä, ennakointi-havainnointi-päätöksenteko-ketjun toimivuudesta ja taktisesta ajattelusta. Täsmälleen samoja taitoja tarvitsevat, ja harjoittelevat, vaikkapa NHL-pelaajatkin päivästä toiseen.

Kaikesta tutkimustiedosta huolimatta on olemassa yksi kriteeri, mikä määrittelee kaikista parhaiten sen, onko nettipelaamisesta mielenterveydellistä hyötyä vai ei. Ja se kriteeri on, onko pelaaminen hauskaa ja mielekästä, vaiko ei? Mielihyvää kokeva ihminen voi paremmin ja se jos jokin on kaikista tärkein mittari henkiselle hyvinvoinnille.